Minusta

Kasvot toiminnan taustalla

Olen Jaana Ihalainen, Pieksämäeltä maailmalle ponnistanut ja Joensuuhun pesänsä rakentanut rohkea seikkailija. Koulutukseltani olen tuotantotalouden diplomi-insinööri ja sosionomi (yamk). Näiden tutkintojen lisäksi olen opiskellut psykologiaa perusopintojen verran. Työelämässä olen toiminut yli 15 vuotta sosiaali- ja terveydenhuollossa, viimeiset vuodet vaativissa asiantuntijatehtävissä.

Urheilu, liikunta ja erityisesti lentopallo ovat olleet lähellä sydäntäni jo 9-vuotiaasta alkaen.  Pelaajataustani koostuu juniorivuosista U9 alkaen aina U20 saakka, lisäksi pelaajakokemusta on naisten 2-sarjasta useamman vuoden ajalta. Palkintokaapista löytyy monenlaista mitalia, mutta SM-kultaa on tullut vain hyvinvointialueiden välisistä SM-kisoista. Olen pelannut myös beach volleyta junnuna
SM-tasolla ja vanhemmalla iällä muutoin vain enemmän ja vähemmän tosissaan.

Valmentamisen aloitin juniori-ikäisenä ja matkalle mahtuu valmennuskokemusta U9-U20 ikäluokista. Tällä hetkellä toimin Joen Jujun 1-sarjajoukkueen taustalla valmennuksen tukena ja apuna. Olen päivittänyt lajiosaamistani suorittamalla lentopalloliiton tekniikkakoulun vuonna 2022 ja
2-tason valmentajakoulutuksen vuosina 2022-2023. Valmentajakokemusta minulle on kertynyt kasvattajaseurastani Pieksämäen Tsempistä ja Joen Jujusta yhteensä noin 12 vuotta. Jatkan valmennusosaamiseni vahvistamista pian alkavassa psyykkisen valmennuksen koulutuksessa, mikä näkyy myös jatkossa tarjoamissani palveluissa.

Uskon, että valmentajat ja laadukas valmentaminen tarvitsevat rinnalleen tilaa ajatella ja ihmisen, joka ymmärtää sekä arjen paineet että kehittämisen mahdollisuudet. Valmennus ei ole vain taktiikkaa ja lajitaitoja – se on ihmisten johtamista, oman kuormituksen hallintaa ja henkistä kestävyyttä. Yhdistän DI-tason rakenteisen ajattelun, sote-alan kokemuksen mukanaan tuoman ihmistuntemuksen ja yli kahden vuosikymmenen urheilukokemuksen auttaakseni Sinua onnistumaan.

JIT on olemassa, koska valmentaja jää liian usein yksin. Kun valmentaja saa pysähtyä, tarkastella asioita ulkopuolisen henkilön kanssa ja kehittyä, se näkyy koko joukkueen ilmapiirissä, toiminnassa ja suorituskyvyssä. Valmentajan itsetuntemus lisääntyy ja toolbox monipuolistuu, eivätkä arjen haasteet tunnu enää yhtä ylitsepääsemättömiltä.